ehkä kymmenisen minuuttia sitten laitoin yhdelle pojalle 'treffikutsun' :D fbn kautta viestillä, ja nyt sitten vaan odotellaan. eilen myös otin loparit myyntineuvottelijan aka puhelinmyyjän työstäni ja joo nyt on sellanen vapaa olo ja olen rohkea. oon ylittänyt itseni tänään jo ainakin kaksi kertaa. (sitä että kello on jo yli puolenyön ei lasketa)
joo mutta siis tän päivityksen aiheena on kuitenki mun haaveet. onko teillä koskaan ollut sellasta tunnetta, että "tää on niin tyhmä toive, että ehkä jokainen joskus toivoo jotain tällästä" tai "tää on niiin tyhmä toive, kukaan ei koskaan toivois tällästä". mulla on yks ainoa haave, sellainen tärkeä. ja se on perhe-elämä.
siis ei se että eläisin äitin ja isin välissä loppuelämäni ja imisin tissiä, ei todellakaan. vaan se, että rakastuisin, eläisin jonkun kanssa, muuttaisin ehkä yhteen mentäis naimisiin, saatais lapsia, ja niin eteempäin. ja kaikki se mitä se toive pitää sisälläään, mukaanlukien raskausarvet, kivut, riidat, erot, vahingot, ja kaikki muu. sitä mä toivon. sitä mä haluan kokea, ja mä haluan olla äiti, tiedän, että se kuulostaa tosi väärältä kun sen kuulee viistoistavuotiaan suusta, mutta mä en tarkoita sillä tavalla "mä haluan olla äiti ja sit mulla on vauva ja sit se on ihku" vaan sillä tavalla että mä haluan lapsia joskus. mä haluan olla niille/sille lapselle yhtä hyvä vanhempi kuin mitä mun vanhemmat on ollut.
mä rakastan mun vanhempiani, jotka ovat yhdessä ja ovat ensvuonna olleet naimisissa jo 10 vuotta, yhdessä aika paljon kauemmin ♥ koska kuitenkin aina kun mulla on mennyt huonosti, mä olen voinut käpertyä äidin syliin itkemään.
äiti oli jossain vaiheessa tosi homovastainen, mutta sillon kun mä rakastuin saraan (josta ero tapahtu joskus 2010) ja kerroin sen sille, se sano että rakastaa mua tälläisenä ja olen aina sen oma tyttö. ja nyt kun jutellaan siitä, se sanoo että se avas sen silmiä siitä että ei homoudessa oikeesti oo mitään väärää.
ja mun iskä voi välillä sanoa jotain mun mahasta tai jaloista ja joskus se loukkaakin, mutta mä tiedän että se rakastaa mua siellä syvällä sen parkkiintuneen ja tummuneen ihon alla, koska sillon kun se laskee käden mun olkapäälle ja kysyy "mitäs titti", mä voin huokasta onnellisena ja tietää et kyseessä on mun rakas isi.
enkä mä vois toivoa omalle lapselle mitään muuta, kuin ihania vanhempia, ja sitä että voisin aina olla sille tukena.
mä taidan olla väsynyt. nyt stressaan seuraavat pariviikkoa mitä se vastaa mun treffikutsuuni, apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti