sad isn't it

Joku varmaan tietää sen tunteen kun katsoo elokuvaa tai sarjaa jne ja löytää siitä jonkun ihanan hahmon. Sen hahmon luonne on juuri sellanen millasia rakastat ja se on täydellinen ulkonäöltään. Hetken vietät sen ihasteluun ja haaveilemiseen siitä mutta sitte todellisuus iskee kun muistat: ne elokuvien ihmiset on jonkun keksimiä ja vaan sen näyttelijän ulkonäkö on sen hahmonkin. Sen oikean ihmisen luonne on ihan erilainen kuin sen jonka roolisuoritukseen rakastuit. Sitte harmittaa mut ei voi muuta kuin huokasta kuin hyviä hahmoja ne nykyään kehittää.

Itellä näit on paljon ku siis no öh xd oon sellanen joka rakastuu hyväsydämisiin pahiksiin, sellasiin jotka esim palkkamurhaa mut puolustaa vaimoaan jne ja sit jokeriin ja sit semmosii tony stark tyyppisiin jotka on vakavassa tilanteessa rentoja ja koomisia mut sit osaa kaikkee jännää. Sellasiin ihkuihin ja sit tietenkin terminaattoriin ja siihe johnconnorin isään reeseen joka on kans aika ihana. Mut niin.. Tää päivitys tuli eilisen crank leffan takia koska chevy chelios <3

Published with Blogger-droid v2.0.2

imm sooooo exiteddd xd

Yeaaap jännittää ja pelottaa ja oon ihan kauhuissani. Oon tänään lähössä kuntonyrkkeilytunnille yhen marinan kanssa jota oon nähny viimeks viis vuotta sitte ! Mua pelottaa millasii ihmisii siel on ja miten siel toimitaan ja riittääks aika ku marina tulee hakemaan mut autolla puolelta ku se alkaa tasalta ja miten marina suhtautuu muhun ku ei olla nähty aikoihi ja oon paljon sitä lihavampi jnejne mut aina on pakko kokeilla!

Published with Blogger-droid v2.0.2

its been a while, but now the universe is mine

joo, mä tiedän. ei mulla edes ole täällä yhtään lukijaa, mutta silti mä häpeän päivitysteni yhtäkkisiä taukoja. en ees tiedä miksi mä aina yritän uudelleen ja uudelleen kun en kuitenkaan koskaan kirjoita kunnolla blogia. ehkä suurin ongelma on se että postaukset tuntuvat niin tylsiltä sahanpurun jauhannalta, etten itsekään jaksa niitä lukea saati sitten julkaista kirjoitettuani. syy siihen on etten saa lisättyä kuvia kuin netistä, koska tämä läppäri on vuodelta nakki ja muusi ja niiden kivat vihannekset, eli jostain 90 luvun puolelta väliltä? en nyt ole ihan varma, mutta kaikkea nähnyt se on ja yksi mihin se ei pysty on kuvien lataus arkistoihin. kolmekymmentä kuvaa järkkäristä, kolme tuntia. ah, se vaan ei ole sen arvoista.

tällä postauksella oli jokin syykin ! hmmm. ainiin oliskohan se ollut se mitä mä jäin tässä pohtimaan itku kurkussa. ne jotka katsoo dr whota, silmänisku teille ja ne jotka ei, ihan sama. itse katson nykyään vain nauhalta Tennantin tohtorijaksoja, ja mieluiten niitä missä Billie Piper on vielä mukana.. jotenkin ei yhtään iskenyt se mikälie tummaihoinen nainen tai muutkaan. eikä ainakaan se smithin näyttelemä dr who. hyh.
tuossa justiin siis kahtoin sen jakson jossa piperin billie, eli rose nähdään viimesen kerran. se jossa se katoaa sinne rinnakkaisulottuvuuteen ja tohtori ei kerkiä sanoa sille rakastavansa sitä ennen kuin viimeinen repeämä sulkeutuu. siinä piper on täynnä näyttelijäntaitoa. mä itken joka kerta kun rose itkee. mulla ei ole hajuakaan miten joku voi itkeä niin ruman näköisesti miljoonien katsojien edessä, mutta piper pystyi siihen ja se on paras tunnenäyttelysuoritus jonka olen koskaan nähnyt. se ei todellakaan ole mitään romanttista nyyhkytystä, vaan se on levinneitä meikkejä ja turvonneita silmäluomia ja vapisevia huulia ja kiljumista. ♥

toisaalta itse suruhan ei ole kaunista katseltavaa. itse tiedän kun olen kokenut niin monen laista erilaista surua pienessä ajassa elämääni. pettymykset ja menetykset tuottavat surua joka kestää jonkin aikaa, luottamuksen menetys tuottaa surua joka sattuu syvälle sydämeen, kipu tuottaa surua joka häpäisee mieltä sisältäpäin ja tekee itsestään syyllisen.

tässä nyt vähään aikaan en ole oikein tehnyt mitään. vähän puuttuu suunta kaikelta, mutta kivahan on aina suunnitella ja haaveilla, niistäkin asioista joita ei luultavasti tule koskaan saavuttamaan. itselläni on aika paljon sellaisia haaveita joista joko olen itse tai joku muu on sanonut etten edes ansaitse niitä. kai olen jo tavallaan alkanut itsekin uskoa siihen mitä tässä nyt viimeiset 9 vuotta on minulle päin naamaa kerrottu, ettei näin rumat ja läskit saa koskaan miestä tai mene naimisiin. ehkä mä rupean koiramummoksi ja hankin lapseni keinohedelmöityksellä. arnold schwarzeneggerin tapaamista mä en osaa perustella tai kieltää millään, se joko tapahtuu tai on tapahtumatta. Ehkä joskus jos pääsen amerikanmantereelle samaan aikaan kun hän siellä on, voi asian jotenkin järjestää mutta luultavasti idolini kupsahtaa ennen kuin ehdin asiaa saattaa eteempäin. haaveeni kaksoispojista nyt on täysin absurdi, mitäköhän sekin taas tarkoittaa, mutta siis täysin päätön sillä rakastan lapsiani olivat he sitten millaisia tahansa. jos en saa poikalasta tai hänen nimekseen ei sovi jimi, ostan jonkinlaisen jiminnäköisen eläimen.

olisikohan tässä nyt tarpeeksi viisauksia tälle illalle. huomenna toivottavasti taas lisää syvällisiä kauneuksia. ja jotain ajankohtaistakin. ♥

didi

se vastas se kundi siihen treffisäätöön :D mut onneks se ei vastannu mitää "siis hyi saatana" tms vaan ihan nätisti et sill on säätöö yhen muijankans ja se yrittää pokaa sitä, ja näin.

mutta siis nyt mä voin tehdä näin:

asiat joita en ole uskaltanut tehdä!
- hakea itsenäisesti töitä
- irtisanoutunut työpaikastani (se oli kauheet kusetust se duuni, palkka ja työajat:D)
- pyytänyt jätkää ulos
- jamitäsvielä=?

butterflies in my stomach ♥

ehkä kymmenisen minuuttia sitten laitoin yhdelle pojalle 'treffikutsun' :D fbn kautta viestillä, ja nyt sitten vaan odotellaan. eilen myös otin loparit myyntineuvottelijan aka puhelinmyyjän työstäni ja joo nyt on sellanen vapaa olo ja olen rohkea. oon ylittänyt itseni tänään jo ainakin kaksi kertaa. (sitä että kello on jo yli puolenyön ei lasketa)

joo mutta siis tän päivityksen aiheena on kuitenki mun haaveet. onko teillä koskaan ollut sellasta tunnetta, että "tää on niin tyhmä toive, että ehkä jokainen joskus toivoo jotain tällästä" tai "tää on niiin tyhmä toive, kukaan ei koskaan toivois tällästä". mulla on yks ainoa haave, sellainen tärkeä. ja se on perhe-elämä.
siis ei se että eläisin äitin ja isin välissä loppuelämäni ja imisin tissiä, ei todellakaan. vaan se, että rakastuisin, eläisin jonkun kanssa, muuttaisin ehkä yhteen mentäis naimisiin, saatais lapsia, ja niin eteempäin. ja kaikki se mitä se toive pitää sisälläään, mukaanlukien raskausarvet, kivut, riidat, erot, vahingot, ja kaikki muu. sitä mä toivon. sitä mä haluan kokea, ja mä haluan olla äiti, tiedän, että se kuulostaa tosi väärältä kun sen kuulee viistoistavuotiaan suusta, mutta mä en tarkoita sillä tavalla "mä haluan olla äiti ja sit mulla on vauva ja sit se on ihku" vaan sillä tavalla että mä haluan lapsia joskus. mä haluan olla niille/sille lapselle yhtä hyvä vanhempi kuin mitä mun vanhemmat on ollut.
mä rakastan mun vanhempiani, jotka ovat yhdessä ja ovat ensvuonna olleet naimisissa jo 10 vuotta, yhdessä aika paljon kauemmin ♥ koska kuitenkin aina kun mulla on mennyt huonosti, mä olen voinut käpertyä äidin syliin itkemään.
äiti oli jossain vaiheessa tosi homovastainen, mutta sillon kun mä rakastuin saraan (josta ero tapahtu joskus 2010) ja kerroin sen sille, se sano että rakastaa mua tälläisenä ja olen aina sen oma tyttö. ja nyt kun jutellaan siitä, se sanoo että se avas sen silmiä siitä että ei homoudessa oikeesti oo mitään väärää.
ja mun iskä voi välillä sanoa jotain mun mahasta tai jaloista ja joskus se loukkaakin, mutta mä tiedän että se rakastaa mua siellä syvällä sen parkkiintuneen ja tummuneen ihon alla, koska sillon kun se laskee käden mun olkapäälle ja kysyy "mitäs titti", mä voin huokasta onnellisena ja tietää et kyseessä on mun rakas isi.
enkä mä vois toivoa omalle lapselle mitään muuta, kuin ihania vanhempia, ja sitä että voisin aina olla sille tukena.

mä taidan olla väsynyt. nyt stressaan seuraavat pariviikkoa mitä se vastaa mun treffikutsuuni, apua.

hmm yksinäisyys on ikävä tunne

Ajattelin kun kerran vanua ja kangastakin löytyy niin josko ompelis itselle poikaystäväpehmolelun.. Olis edes joku joka uskollosesti nukkuis vieressä ja jonka ympärille vois aina kietoutua..

Published with Blogger-droid v2.0.2

aaaaaaa hockey is an charming sport !

Olin tänään, käytännössä siis eilen koska kello on keskiyön yli jo, katsomassa Kazakstan - USA mm lohkopeliä. Liput saatiin koulusta kun jos eivät myy kunnolla asiakkaille niin jääkiekkoliitto jakaa niitä yläkoulujen, lukioiden ja amisten liikunnanmaikoille jotka sitten jakaa oppilaille, eli ilmaistaaaaa. Niin mentiin sinne ja kannustettiin ihan urakalla (pari samalta luokalt ihan okei tyttöö ja poikii jotka kylläki kannatti boratmaata toisinku me tytöt) ja huudettii äänet käheiks koko pelin ajan. Istuttiin siinä pelaajien vaihtoaition pleksin takana ja kuolattiin niitä jenkkien uberhot pelaajia. Ite tykkäsin eniten Bachmanista jonka numeroo en muista joka oli molarina ja sitte Jim Slaterista joka oli nro 19 ! Sit ku oltiin ihan siin vieres ni toki sain koskettuu Jimin hanskaa siin sillai ylävitoses ku ne tuli kolmannelle erälle!!

Otin myös videoo siit ku ne tuli, mut eipä toki kännykkä poistanu sitä samantien joten se täydellinen video hävis cyberavaruuteen sekunneissa. Huudettiin siellä sit ku jenkit vei jatkoajan kolkyt vikaa sekuntii ihan kunnolla ja voitti boratlapset mitä kolme kaks? En oo varma :D

Sitte lähettii ulos hallista mielessä se et joku myis halvalla siel lippui leijonien peliin tunnin päähän mut eipä niit siel ollu alle satasen zippe jote ei lähteny kätee, mut bongasin Mertarannan ja mentii siihe sillai oooooo onksul kynää et voisit antaa nimmarit. Ei ollu mut onneks sonjalt löyty kynä lopult ni saatii kaikki nimmarit aw c: sit se toivotti jotai "eläkää rauhassa" tms meille.

Pyörittiin siinä sitte vielä ainaki puoltuntii hillumassa ja yhtäkkii meinasin alkaa kiljuu. Mun ohi oli just kävellyt Milonoffin veljeksistä komein ja yks mun lempinäyttelijöistäkin: Eero siis enkä mä kerennyt juosta sen perään. Taisiis juoksin mut en enää löytänyt sitä, parempi kai se ku julkkikset ei tykkää siit ku niit ahistellaan. Sitten me luovutettiin ja lähettiin kävelee jo jotain kuudetta kertaa takas asemalle ku törmättiin dösärille mis oli oppohjola muovikassi eikä ketää ihmisii. Kurkattii kassii ja katos siel oli neljä isoo jellonapaitaa!! Venailtii siin jotai viis viiva kymmene minaa et tulisko kukaa noukkii niit ja ku ei ni otettii kassi mukaa ja huostaan otettii ne paidat! Meit oli neljä joten siin oli yks per nenä ja kaikki oli hapyhapy :D sit siit mentii katrulle pitää suomi kanada kisakatsomoo ja syömää ja juomaa kaikkee turhaa :D

Sit mä tulin himaan ja selitin tän kaiken ihan kikseissä äitille. Harmittaa vaan kun olisin halunnut halin Milonoffilta mut niin..

Öitä te kaikki ihanat mursut! (lukijat joita on täl hetkel 0 c:: )

Haluisin pelaa lätkää mut naisii ei arvosteta siin lajis eikä tän ikäsen enää kannata aloittaa :/

Published with Blogger-droid v2.0.2