Emmätiedä, tavallaan toivon ettei kukaan koskaan löydä tätä blogia, eikä ainakaan ilmottaudu lukijaksi niin voin kirjoittaa tänne mitä haluan ilman katumuksia tai paineita siitä milloin löydän ne jostain ilmoitustaululta nenäni edestä. Helpompi olisi päiväkirja, mutta mä en osaa kirjoittaa päiväkirjaa enkä edes näe siinä mitään pointtia.
Tänään oli tosi- tarkotan sitä TOSI tylsä päivä, hengailin Saritan ja Jonnan kanssa petsissä ja tehtiin kaikkee pikkuduunia kun ei sielä oikein ole mitään hommia. Sitt keskusteltiin tosipaljon eläimistä ja millaisia haaveita meillä on eläimistä ja niin. Siellä on sellainen marsu (Pate-Mersu nimesin sen Jonnan kanssa) ja se on ihan Rottweilerin näköinen niin se on tosi suloinen ja haluaisin ostaa sen, samoin kuin Jimmykanin mutta ei mulla ole tilaa tai rahaa sellattiin hömpätyksiin. Tosiaan kävi ilmi että mä haluaisin monen montaa erirotuista koiraa mutta bulldoggi ja rottweileri olis ne pää toiveet, ja sitte joku matelijaliskojudska ja ehkä kani ja marsuja, tietty kans rottia...
lopulta siinä kuuden maissa, vähän ennen itteasiassa, päästiin sieltä petsistä himaan ja poltin siinä yhen tupakan ja kävin ostaan sipsiä. sitte pyöräilin kotiin (en jaksa painaa isoja alkukirjaimia toiv ei häiritse) ja päästin koirat ulos ja leikin siellä pallolla ja kepillä jonkun kakskytäminuuttia niiden kanssa.. sitte kävin käynnistää koneen jotta se olis päällä sitte ku jaksaisin mennä koneelle, ja lösähdin sohvalle kahtomaa teeveetä. Itteasias en kattonu kauaa telkkarii vaan aloin kattoo jotaain viihteelle nauhotettua FOX leffaa Little miss sunshine (suosittelen jos ootte elämäänkyllästyneitä).. nyt mä istun tässä, murehdin kaikkea mahdollista ja pyyhin kuivaneita kyyneleitä jotka kutittaa mun naamalla.
säälittävää, mä tiedän, ei sitä tarvii erikseen kertoa.
mä hetki sitten tajusin etten mä tahdo olla tälläinen, lihava ja ruma kasa. mä aloin ajattelemaan mikä mua oikeasti muka himottaa ruoassa, se on pelkkää ällöttävää rasvaa ja lihaa ja kudosta ja mitälie äklöä.... en mä halua syödä ruokaa, ei se ole edes mitään hyvää. sitä vain tekee mieli. mä olen tälläinen, koska mua ei ole kielletty syömästä niin paljon kuin halusin. nyt mä alan kieltämään itseäni. tavalla tai toisella.
(99. Metallica- Sad but true)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti